Tuskin maltan odottaa ensi viikon sunnuntaita. Siis 3.11 klo 15.00 kuullaan Jyväskylän Nikolainsalissa hieno ohjelma kantelemusiikkia! Resitaalikonsertti konserttikanteleella onkin sellaista herkkua, että nyt kannattaa tulla kauempaakin. Maria Ojanperä konsertoi esittäen monipuolisen soolo-ohjelman. Klassisen musiikin lisäksi ohjelmassa kuullaan myös Saarijärven kanteleita kansansävelmien tahtiin, kun Marian mukaan astuu soittamaan Kari Dahlblom. Konsertin ohjelma kuuluu näin:
1. Tauno Marttinen: Fuuga
2. Kai Nieminen: Yö:
Iltarusko...
Sade
Myrsky
Idylli
Aamurusko
3. Leevi
Madetoja: Nocturne, Op.21 No 3
-- väliaika --
4. Lasse Jalava:
Capriccio kanteleelle
5. Kansansävelmiä saarijärven
kanteleilla, Maria Ojanperä ja Kari Dahlblom:
- Pihti-Aakun
valssi
- Ilmari Viitasen masurkka
- Valssi Kannonkoskelta
-
Liettualainen sävelmä
- Hienohelma
- Retu-Rankan polkka
-
Tursapolka
6. Pekka Kostiainen: Imbroglio
Etsinpä hieman tietoa säveltäjistä ja kysyin Marialta millä tavoin hän hieman luonnehtisi soittamiaan kappaleita. Tässä siis pieni verbaalinen maistiainen ensi viikon sunnuntain konsertin klassisesta osuudesta.
Tauno Marttinen
(1912-2008), tuo Hämeenlinnan shamaaniksi kutsuttu mies onkin ollut
tuottelias säveltäjä. Tuotannossa on 750 teosta, joista tunnetaan
ja on esitetty noin viidesosa. Musiikkia leimaavat mystiset aiheet ja
rapsodinen ja maalauksellinen ilmaisutapa, sekä mielikuvituksekkuus.
Kaveri on palkittu Pro Finlandia- mitalillakin. Mielenkiintoista on
myös, että Hollannista löytyy levytyksiä ja nuottijulkaisuja
tehnyt Tauno Marttinen-seura, jonka perustaja on myös koonnut
Marttisen teosluettelon. Marian konsertissa soittama Tauno Marttisen
Fuuga on tunnelmaltaan
lämmin, perinteinen fuuga uusilla mausteilla. Kappale sopii upeasti
kanteleelle ja tuo hienosti esiin kanteleen jälkikaikuisen luonteen.
Kai Nieminen (1953)
on Jyväskyläläinen säveltäjä ja kitaristi, jonka musiikki saa
usein inspiraationsa ulkomusiikillisista aiheista, joihin teosten
otsikot sitten viittaavat. Niemisen laajasta teosluettelosta löytyy
paljon musiikkia yöhön ja hiljaisuuteen liittyvistä hetkistä.
Maria Ojanperä soittaa Niemisen sarjan Yö,
jossa on osat
Iltarusko...
Sade
Myrsky
Idylli
Maria kertoo Yöstä
seuraavasti: Niemisen Yö on moderni teos, joka vaihtelee yön tavoin
tunnelmasta toiseen. Teoksessa leikitellään dissonanssin ja
konsonanssin vaihteluilla ja käytetään upeasti hyväksi kanteleen
eri sävyjä ja efektiääniä. Yössä tulee nautittavasti esille
yön ja päivän taistelu aamun tunteina.
Leevi Madetojan
(1887-1947) elämällä oli
dramaattinen alku ja loppu. Köyhän kodin lapsi ei koskaan ehtinyt
tavata merimiesisäänsä, joka kuoli Amerikassa. Elämän
loppupuolta varjosti alkoholismi. Hänen musiikissaan sanotaan
yhdistyvän suomalainen syvämietteisyys ranskalaiseen kuulauteen ja
soinnin hienostuneisuuteen. Ja todellakin, hänen sointimaailmansa
surumielisyys, syvällisyys ja kauneus lumoavat. Ehkä ne kertovat
omaa kieltään siitä miten herkkä ihminen näki elämän kauneuden ja sen surun. Konsertissa kuultava Nocturne
op.21 no3 on Marian mukaan herkkä kuvaus, joka tuo mieleen syyskesän
yön salaperäisen tunnelman. Teoksen yleissävy on lyyrinen ja
kaunis.
Lasse Jalavan
(1951) tuotantoon kuuluu pääosin orkesteri- ja
jousiorkesteriteoksia, mutta myös kamarimusiikkia ja soolokappaleita
muun muassa kanteleelle. Jalava on ollut kiinnostunut itämaisesta,
erityisesti arabialaisesta musiikista. Hän on soittanut eri
kokoonpanoissa popmusiikkia, bluesia ja eri maiden kansanmusiikkia.
Eipä siis ihme, että konsertissa kuultava Jalavan Cappriccio on svengaava, leikkisä
iloittelu. Se on konsertin aiempiin teoksiin nähden soinniltaan kuiva ja on
Marian mukaan kuulijaystävällinen kappale, joka laittaa jalan vipattamaan!
Jyväskyläläinen
Pekka Kostiainen (1944) on tehnyt merkittävän uran säveltäjänä,
kuoronjohtajana ja musiikkitieteenlaitoksen lehtorina. Hänellä on
laaja tuotanto kuoro- orkesteri-, näyttämö- , kamarimusiikki- ja
sooloteoksia. Maria kertoo teoksesta Imbroglio seuraavaa: Se on
mestariteos, joka rakentuu yhden teeman ympärille. Se sopii
kanteleelle kuin nenä päähän! Imbroglio kujeilee erikoisilla
sointivalinnoilla ja dissonansseilla. Se vaihtelee tunnelmiltaan
herkästä ja kevyestä voimakkaan mahtipontiseen. Mielenkiintoinen
kuunneltava, joka tarjoilee kuulijan eteen upean kattauksen kanteleen
monipuolisuutta.