Marian mietteitä

 

Oli hyvin iloinen saadessani kutsun tulla soittamaan Soiva Keski-Suomi konserttisarjaan. Heti alusta pitäen minulle oli selvää, että haluan konserttini olevan mieliinpainuva, pirteä ja hyvää tuulta tuottava.

                      Minulla oli suuriakin suunnitelmia takataskussani konsertissa soitettavista kappaleista. Ohjelmiston kokoamista varjosti kuitenkin suuresti käsivaivani, joista olen kärsinyt jo vuosia. Jouduin surullisin mielin luopumaan osasta suunnittelemiani kappaleita - käteni eivät olisi kestäneet niiden vaatimaa harjoittelun määrää. Mutta kun toisia ovia sulkeutuu, toisia aukeaa: konserttini rungoksi löytyi kuin itsestään monta minulle hyvin tärkeää ja rakasta kappaletta, joiden harjoittelu yksistäänkin on tuottanut minulle paljon iloa.            Halusin konserttini esittelevän kanteleen monia kasvoja. Tästä syystä konsertti alkaa vakavammalla Marttisen Fuugalla, joka rauhaisalla olemuksellaan päästää kanteleen tummemmat sävyt oikeuksiinsa. Myös fuugan moniääninen luonne tekee kanteleelle oikeutta, joskin asettaa haasteita soittajalle kanteleen pitkän jälkikaiun vuoksi.

                      Konsertin ensimmäisen puoliskon loppuun halusin valita jotain herkkää ja lyyristä, joten Madetojan Nocturne sopi paikalleen kuin nenä päähän. Herkkyydessään ja hienovaraisuudessaan Nocturne asettaa minut haasteen eteen, koska koen olevani vahva ja energinen soittaja, eivätkä herkän romanttiset kappaleet ole koskaan olleet suuressa suosiossani. Nocturnessa kuitenkin kanteleen herkimmät sävyt kuuluvat hienosti, ja ilman Nocturnen kaltaista kaunosieluista kuvausta konsertistani puuttuisi jotain oleellista. Toivon onnistuvani tavoittamaan kesäyön sinisen tunnelman myös yleisöni edessä.  

                      Yksi minulle rakkaimmista ja tärkeimmistä konserttini teoksista on Kai Niemisen Yö. Rakastuin Yöhön jo vuosia sitten harjoitellessani sitä Tiina Takkisen opissa. Yöstä löydän paljon kanteleen herkullisimpia sävyjä; huiluääniä, kirkkaita yläsäveliä ja toisaalta myös tummaa bassopuolta Ihailen suuresti tapaa, jolla säveltäjä on onnistunut vangitsemaan valon ja varjon kontrastin. Nautin teoksen vaihtelevista tunnelmista, mutta ehdottomasti omimmillani tunnen olevani iltaruskoa ja toisaalta myrskyä kuvaavissa osissa. Haasteen paikka minulle onkin ollut löytää herkistä paikoista kauneimmat, valoisimmat, kirkkaimmat ja pehmeimmät sävyt.

                      Opiskeluaikoinani ihastuin uuteen kantelemusiikkiin, ja onnekseni sitä onkin tarjolla paljon kanteleen ollessa verrattain uusi soitin muiden klassisten soittimien kastissa. Tästä syystä konserttini ohjelmaan valikoitui melko uusia teoksia. Myös suomalaisuus ja keski-suomalaisuus ovat konserttini tärkeitä teemoja.

                      Konserttini suomalaisen luonteen vuoksi päätin ottaa ohjelmistoon mukaan myös Keski-Suomen kannelta. Olen ilokseni päässyt tutustumaan tämän kanteleperheeseen kuuluvan hienon soittimen luonteeseen vasta viime aikoina. Kiitos tästä kuuluu Kari Dahlblomille, jonka olen saanut oppi-isäkseni kansanmusiikin jalossa lajissa. Minusta on hyvin hauska ajatus istuttaa kokonaisuudeltaan melko modernin konsertin keskelle vanhaa kansanmusiikkia. Tästä pääseekin syntymään hauska kontrasti keski-suomalaisen vanhan ja uuden musiikin välille. Tämä esille tuleva kontrasti antaakin taas aihetta ihmetellä kanteleen monia kasvoja; konsertissa on nähtävissä kaksi eri soitinta, mutta kuitenkin yksi ja sama. Kantele taipuu moneen.

                      Konsertin toisen puoliskon alkuun valitsin Jalavan Cappriccion. En ollut soittanut teosta koskaan aiemmin - tosin olin kyllä kuullut sitä soitettavan - ja ihastuin kappaleeseen oikopäätä. Se on niin pirskahtelevan iloinen ja svengaava, että tulen siitä aina hyvälle tuulelle! Minusta se sopii konserttiini paremmin kuin hyvin, koska se on kappaleistani ainoa soinniltaan hyvin kuiva. Cappriccio johdattelee konserttia mukavasti vilkaampaan suuntaan ennen keski-suomalaisen kanteleen osuutta. 

                      Yksi konserttini kulmakivistä on Kostiaisen Imroglio Se on hyvin leikkisä ja kujeileva teos. Nautin Imbroglion soittamisesta, koska koen saavani päästää siinä valloilleen kaiken energiani ja elämäiloni! Leikkisyydellä ja tanssillisuudella on kuitenkin haasteellinen kääntöpuolensa. Kun soitin Imbroglioa ensimmäistä kertaa vuosia sitten, tein valtavasti töitä vaikeiden teknisten paikkojen kanssa löytääkseni niihin tarvittavaa rentoutta ja keveyttä. Kun tätä konserttia varten otin kappaleen uudestaan esille, huomasin ilokseni, että tehty työ kantoi nyt hedelmää. Olenkin nyt pässyt nauttimaan sen hauskoista teeman muunnelmista aivan eri tasolla kuin aiemmin. Imbroglio herättää minussa paljon mielikuvia ja sen vuoksi se on virkistävä ja iloinen teos.

                      Yksi tavoitteistani on, että kuulijat lähtisivät konsertistani hyväntuulisina. Toinen tavoite on katkaista mahdollisimman vähän kieliä! Toivon, että soittoni ilo ja rakkauteni soittimeeni välittyvät myös kuulijoille ja saamme yhdessä mukavan hetken ihanan, energisen, herkän, kauniin, räiskyvän, iloisen ja kaihoisan musiikin parissa. 

Maria... :)