Syksyn sydämessä- kantelekonsertti.

Tuskin maltan odottaa ensi viikon sunnuntaita. Siis 3.11 klo 15.00 kuullaan Jyväskylän Nikolainsalissa hieno ohjelma kantelemusiikkia! Resitaalikonsertti konserttikanteleella onkin sellaista herkkua, että nyt kannattaa tulla kauempaakin. Maria Ojanperä konsertoi esittäen monipuolisen soolo-ohjelman. Klassisen musiikin lisäksi ohjelmassa kuullaan myös Saarijärven kanteleita kansansävelmien tahtiin, kun Marian mukaan astuu soittamaan Kari Dahlblom. Konsertin ohjelma kuuluu näin:

1. Tauno Marttinen: Fuuga
2. Kai Nieminen: Yö:
Iltarusko...
Sade
Myrsky
Idylli
Aamurusko
3. Leevi Madetoja: Nocturne, Op.21 No 3
-- väliaika --
4. Lasse Jalava: Capriccio kanteleelle
5. Kansansävelmiä saarijärven kanteleilla, Maria Ojanperä ja Kari Dahlblom:
- Pihti-Aakun valssi
- Ilmari Viitasen masurkka
- Valssi Kannonkoskelta
- Liettualainen sävelmä
- Hienohelma
- Retu-Rankan polkka
- Tursapolka
6. Pekka Kostiainen: Imbroglio

Etsinpä hieman tietoa säveltäjistä ja kysyin Marialta millä tavoin hän hieman luonnehtisi soittamiaan kappaleita. Tässä siis pieni verbaalinen maistiainen ensi viikon sunnuntain konsertin klassisesta osuudesta.

Tauno Marttinen (1912-2008), tuo Hämeenlinnan shamaaniksi kutsuttu mies onkin ollut tuottelias säveltäjä. Tuotannossa on 750 teosta, joista tunnetaan ja on esitetty noin viidesosa. Musiikkia leimaavat mystiset aiheet ja rapsodinen ja maalauksellinen ilmaisutapa, sekä mielikuvituksekkuus. Kaveri on palkittu Pro Finlandia- mitalillakin. Mielenkiintoista on myös, että Hollannista löytyy levytyksiä ja nuottijulkaisuja tehnyt Tauno Marttinen-seura, jonka perustaja on myös koonnut Marttisen teosluettelon. Marian konsertissa soittama Tauno Marttisen Fuuga on tunnelmaltaan lämmin, perinteinen fuuga uusilla mausteilla. Kappale sopii upeasti kanteleelle ja tuo hienosti esiin kanteleen jälkikaikuisen luonteen.

Kai Nieminen (1953) on Jyväskyläläinen säveltäjä ja kitaristi, jonka musiikki saa usein inspiraationsa ulkomusiikillisista aiheista, joihin teosten otsikot sitten viittaavat. Niemisen laajasta teosluettelosta löytyy paljon musiikkia yöhön ja hiljaisuuteen liittyvistä hetkistä. Maria Ojanperä soittaa Niemisen sarjan Yö, jossa on osat
Iltarusko...
Sade
Myrsky
Idylli

Maria kertoo Yöstä seuraavasti: Niemisen Yö on moderni teos, joka vaihtelee yön tavoin tunnelmasta toiseen. Teoksessa leikitellään dissonanssin ja konsonanssin vaihteluilla ja käytetään upeasti hyväksi kanteleen eri sävyjä ja efektiääniä. Yössä tulee nautittavasti esille yön ja päivän taistelu aamun tunteina.

Leevi Madetojan (1887-1947) elämällä oli dramaattinen alku ja loppu. Köyhän kodin lapsi ei koskaan ehtinyt tavata merimiesisäänsä, joka kuoli Amerikassa. Elämän loppupuolta varjosti alkoholismi. Hänen musiikissaan sanotaan yhdistyvän suomalainen syvämietteisyys ranskalaiseen kuulauteen ja soinnin hienostuneisuuteen. Ja todellakin, hänen sointimaailmansa surumielisyys, syvällisyys ja kauneus lumoavat. Ehkä ne kertovat omaa kieltään siitä miten herkkä ihminen näki elämän kauneuden ja sen surun. Konsertissa kuultava Nocturne op.21 no3 on Marian mukaan herkkä kuvaus, joka tuo mieleen syyskesän yön salaperäisen tunnelman. Teoksen yleissävy on lyyrinen ja kaunis.

Lasse Jalavan (1951) tuotantoon kuuluu pääosin orkesteri- ja jousiorkesteriteoksia, mutta myös kamarimusiikkia ja soolokappaleita muun muassa kanteleelle. Jalava on ollut kiinnostunut itämaisesta, erityisesti arabialaisesta musiikista. Hän on soittanut eri kokoonpanoissa popmusiikkia, bluesia ja eri maiden kansanmusiikkia. Eipä siis ihme, että konsertissa kuultava Jalavan Cappriccio on svengaava, leikkisä iloittelu. Se on konsertin aiempiin teoksiin nähden soinniltaan kuiva ja on Marian mukaan kuulijaystävällinen kappale, joka laittaa jalan vipattamaan!

Jyväskyläläinen Pekka Kostiainen (1944) on tehnyt merkittävän uran säveltäjänä, kuoronjohtajana ja musiikkitieteenlaitoksen lehtorina. Hänellä on laaja tuotanto kuoro- orkesteri-, näyttämö- , kamarimusiikki- ja sooloteoksia. Maria kertoo teoksesta Imbroglio seuraavaa: Se on mestariteos, joka rakentuu yhden teeman ympärille. Se sopii kanteleelle kuin nenä päähän! Imbroglio kujeilee erikoisilla sointivalinnoilla ja dissonansseilla. Se vaihtelee tunnelmiltaan herkästä ja kevyestä voimakkaan mahtipontiseen. Mielenkiintoinen kuunneltava, joka tarjoilee kuulijan eteen upean kattauksen kanteleen monipuolisuutta.